Postissa asioiminen

Huom.! Tämän tekstin piti ilmestyä jo eilen mutta koska meidän talossa ei ole edelleenkään nettiyhteyttä (tilattu 5 viikkoa sitten...) en pystynyt lisäämään sitä tänne.


Aamupäivä oli varsin tavanomainen, istuin koulussa ja rävelsin css:ää sekä photaria. Vaari, joka on valittu ties millä perusteilla opettamaan ohjelmia, puhui muutaman sanan Sountrack Pro:sta ja näytti että klaffista tulee ihan oikeasti piikki ääneen. Tämä näytös toistettiin kahteen kertaan ja verrattiin sitä käsien taputukseen (josta tuli aivan yhtä terävä piikki...) ja lisäksi hän kertoi meille kolmesti mitä kaikkea tarvitsee oman klaffin rakentamiseen.

Kävin myös ensimmäistä kertaa koulun salilla jossa oli kovempi tungos kuin osasin odottaa. Mikäs siinä, poljin reilun puoli tuntia ja koitin kerrata kevättalvella kesken jäänyttä ohjelmaani mutta laitteet olivat sen verran erilaisia että soveltamiseksihan se meni. Kotia kohti.


Olin saanut eilen synttäripaketin! Voi jee! Valitettavasti en ollut kotona kun sitä toimitettiin joten saisin hakea sen postista. Niin, postista. Lähin posti on parin sadan metrin päässä, mutta jakajan jättämässä kortissa luki jotta "Togher Industrial Estate". Pikainen Googletus osoitti että paketit eivät suinkaan ole postikonttoreissa vaan ne viedään takaisin paikalliseen lajittelukeskukseen joita tässä kaupungissa taitaa olla kaksi. Vähän ihmetyttää mikä virka postikonttoreilla on jos niistä voi vain lähettää postia. Googlen kartta osoitti että minulla olisi kolmen ja puolen kilometrin matka pakettia noutamaan. Lyhyempikin reitti voisi olla mahdollinen, mutta kartan mukaan saattaisin joutua oikomaan nurmikenttien tai risukkojen läpi ja kämppäni ja määränpääni välissä kulkeva moottoritie tuottaisi omat hankaluutensa.

oikea reitti - 3,4km suuntaansa

Muistelin että lähin Lidl sijaitsi oikean reittini varrella ja pikainen kertaustarkistus osoitti muiston oikeaksi. niinpä ajattelin pitää sitä maamerkkinä ja välietappina kerta en ollut kyseisellä alueella aiemmin liikkunut. Pakettikortti oli hieman vaikeaselkoinen joten en saanut käsitystä lähetetäänkö paketti takaisin Suomeen kolmen vai kuudentoista päivän päästä. Koska minulla oli kuitenkin reilusti aikaa ennen viittä jolloin lajittelukeskus sulkeutuisi, päätin voimieni tunnossa kipaista hakemaan paketin Google Mapsin ohjeiden avulla.

Matka taittui rattoisasti humppaa kuunnellen ja älyttömyyksiä miettien. Pitäisiköhän sitä ostaa porukalla invamopo sitten kun ollaan rahoissaan ja ajaa se Saksaan? Totesin Tescon olevan lähempänä kuin muistinkaan, pitää kai käydä siellä ruokaostoksilla. Saattaahan siinä säästää vaikka euron tai kaksi. Liikenneympyrä ja sen jälkeen hautausmaa vasemmalla puolella. Oikea suunta. Kohta Lidlin pitäisi näkyä vasemmalla...

Olin saanut Googlen kartasta sen kuvan että kyseinen tie olisi hieman leveämpi kuin mitä se todellisuudessa oli. "Noh, päätiet nyt ovat yhden suomalaisen kaistan levyisiä muutenkin", mietin kun jatkoin matkaa. Humppa vaihtui kahdeksi, sitten kymmeneksi ja sitten kahdeksikymmeneksi. Kaiken järjen mukaan minun olisi pitänyt kulkea Lidlin ohi jo ajat sitten. Totesin Lidlin sivuilla olleen kartan mittasuhteiden olleen muutenkin oudot ja toisaalta rakennus on hyvinkin voinut olla talojen takana piilossa. Etsin sen sitten kotimatkalla.

Tie piteni pitenemistään ja kävelin muutaman pienehkön taajaman tapaisen lävitse. Ovatkohan nuo olleet aiemmin erillisiä kyliä jotka sitten ovat kasvaneet yhteen. Muistelin että minun pitäisi kääntyä liikenneympyrästä oikealle, kun se liikenneympyrä vain joskus tulisi vastaan.

Tie yhtyi toiseen muuttuen leveämmäksi, pienet kaupat ja yritykset reunustivat kadunvartta ja ihmisiä oli huomattavasti enemmän. Vielä muutama metri ja... ZÄDÄM! Talojen takana siintää hervottomat kirkontornit! Olin kävellyt keskustaan! Ihmettelin mikä oli mennyt vikaan, reitin piti olla suoraa tietä liikenneympyrälle asti ja siitä jälleen suoraa tietä teollisuusalueelle.

Olin aiemmin nähnyt pienen tienviitan jossa oli lentokoneen kuva. Se ei ollut liikenneympyrässä mutta muistelin että minun tulisi ainakin jossain vaiheessa kulkea lentokentälle vievää tietä joten päätin etsiä tuon kyltin takaisinpäin kävellessä. Matka tuntui huomattavasti lyhyemmältä näin päin mutta en vieläkään nähnyt Lidliä enkä enää edes lentokonekylttiä. Sen sijaan olin ennenpitkää takaisin Tescon nurkalla, lähellä kämppääni.

Kun yksinkertainen ihminen tulee lyödyksi, se ei suinkaan masennu vaan jatkaa koohotusta ihan uhmallaan. Kellon mukaan minulla olisi vielä noin puolitoista tuntia aikaa ennenkuin postin portit lyödän lukkoon joten ajattelin ainakin käydä tarkistamassa että suunnittelemallani lyhyemmällä reitillä ei olisi aitoja ja muita esteitä. Irlantilaiset näet rakastavat aitoja; he aitaavat pihansa, pihatiensä, peltonsa ja siihen päälle vielä tietkin. Jos kartassa on kaksi tien päätä vastakkain ja niiden välissä kaksi metriä nurmikkoa, voit olla varma että et pääse kulkemaan tieltä toiselle. Päätin kuitenkin yrittää.

Kymmenen minuuttia käveltyäni ja ylitettyäni moottoritien löysin oikealle tielle joka kulki eittämättä paremman väen asuinalueen halki. Sitä pitkin ajoi pari kuorma-autoa jotka kovasti vihjailivat läpipääsystä teollisuusalueelle. Kaukaisuudessa siintivät jo hopeisena kimaltelevat peltiseinät, vielä vähän matkaa ja...



Ilmeisesti talot eivät ole lähellä teollisuusaluetta jos siinä on aita välissä. Ilmankos ovat niin kalliita. Hienona yksityiskohtana täytyy vielä mainita piikkilangan jäämät aidan päällä.

Noh, jälleen täyskäännös ja aidan suuntaisesti kulkevaa tietä seuraamaan. Ei ole onnea tälläkään kertaa, aita jatkuu jatkumistaan ja talot reunustavat tietä aukottomasti. Ilmeisesti koko naapurusto on aidattu yhtä liittymää lukuunottamatta ja siinäkin on varmasti liikkeentunnistin ja kameravalvonta. Muurista löytyy sentään yksi pieni jalankulkuportti josta pääsee jonnekkin koulun tai kummallisen kerrostalon pihalle ja pihan toisesta päästä pääsee jälleen kadulle. Paremman kansan puolella muuria on myös ilmoitus että heidän koirathan eivät kakkaa:


Hetken sompailtuani löydän vihannespakkaamon ja tien jolla kulkee huomattavan paljon rekkoja ja kuorma-autoja. Ehkä täältä sittenkin pääsee teollisuusalueelle! Kello näyttää aikaa olevan vielä tunnin verran ja se herättää pienen toivon paketin saamisesta tänään. Tieltä pääsisi kääntymään oikeaan suuntaan, mutta reitti kulkisi jonkun hälläväli-firman pihan läpi ja sitähän ei voi suvaita! Ei kun kerran on aidatkin ympärillä! Hirveä kasa varoituskylttejä ja uhkailuja aiheuttaa sen että en yritä oikaista tuota sadan metrin matkaa vaan päätän etsiä julkisen tien.

Juuri kun ajattelen että "Irlantilaiset eivät kyllä tallaa paljoa oikopolkuja" havaitsen vasemmalla pöheikössä, noh, oikopolun! Se ei voi viedä minnekkään muualle kuin rinnakkaiselle tielle jonne minun kuuluisi päästä! Jumalat sotien ovat sittenkin puolellamme!


En ole varma mihin käyttöön polku on tarkoitettu, välillä se on asfalttia ja välillä kapeaa "kinttupolkua". Matka tuntuu epäilyttävän pitkältä ja kaikki eivät ole ilmeisesti selvinneet siitä:


En voi välttää Mad Max -mielleyhtymiä. Jatkan matkaa ja muutaman mutkan takana aukenee viimeinkin autotie! Olen ihan oikeasti Togherin teollisuusalueella! Palloilen eteenpäin etsien Postin kylttiä tienvarsien tauluista. Turha toivo, eihän heidän tarvitse mainostaa sijaintiaan kuten muiden yritysten sillä heillä ei ole kilpailijoita. Muistan lukeneeni että paikka sijaitsee moottoritien suuntaisesti menevällä tiellä joten menen moottoritien sillalle tähystämään. Siellähän se tie alhaalla menee, kaartaa kaukana hallien taa. Millähän sinne pääsisi. Kello näyttää aikaa olevan 40 minuuttia eikä minulla ole vielä suuntaa tarkempaa tietoa siitä missäpäin tätä neliökilometrien kokoista aluetta posti sijaitsee.

Kävelen alas sillalta ja suuntaan vasemmalle jokaisesta mahollisesta risteyksestä. En ole varma onko posti vasemmalla vai oikealla mutta katsotaan nyt vasen puoli ensin. Kävelytahti on hidastunut jo huomattavasti muutaman tunnin takaisesta reippailusta ja oletan että en ehdi hakemaan pakettia enää tänään. Huomenna ainakin tiedän mitä reittiä kannattaa käyttää. Sitten:


Siellä se siintää! Kaikkien aitojen ja porttien takana! Pikainen vilkaisu kelloon: 10 minuuttia aikaa. Pistän juoksuksi ja suuntaan muutaman sadan metrin päässä olevaa porttia kohti. Posti on edelleen aitojen takana ja portti johtaa minne lie voirasiatehtaalle, ei muuta kuin eteenpäin. Seuraavastakaan portista ei pääse postin luo mutta viimeinkin kolmas portti on se oikea. Hirveää vauhtia valtavan parkkipaikan halki ja PUFF! EHDINPÄS! Hikeä hyrskähdellen ryntään ovesta sisään ja perässäni sisälle tulee vielä muuan vanha mies. Luukulla oleva täti vilkaisee tätä kulmiensa alta ja huutaa taustalla häärivälle kollegalleen notta "Will ya lock that door already!". Tiukkaa teki.

Paketti haltuun ja takaisin samaa reittiä. No kappas! sehän on moottoritien reunaa kulkeva pyörätie! Onpas näppärää! Päätän seurata pyörätietä, joka on samaa mallia kuin aiemmin kulkemani polku, koska se säästää minut asuinalueella pyörimiseltä.

"pyörätie"

Pääsen pyörätien päähän ja huomaan että kyseessä ei olekkaan sama silta jota pitkin ylitin moottoritien tulomatkalla. Järkeilen että sillalla kulkeva tie vie risteykseen josta minun olisi pitänyt ihan ensimmäisellä reitilläni kääntyä joten päätän seurata sitä. Moottoritien yli, risteys vasemmalle... se varmaan oikaisee kerta menee oikeaan suuntaan! Muutama sata metriä ja:



Ei sitten. Kävelen takaisin ja jatkan edellisellä tiellä suuntanani alkuperäinen reitti ja risteys lentokonekyltteineen. Seutu on täysin tuntematonta minulle mutta nättejä puistoja siellä on. Erään mäen päältä näen ei-niin-kaukana siintävän Lidlin kyltin joka kimaltelee ilta-auringossa kuin Konstantinopolin kupolit. Nyt ollaan oikeilla jäljillä! Valitettavasti tie viettää muutaman sadan metrin päässä ihan toiseen suuntaan ja pelkään haarautuvien teiden päättyvän muuriin, se kun on täällä tapana. Palloilen kymmeniä minuutteja eestaas ja ohitan kaksi aasialaista poikaa muutamaan kertaan, laatikoista päätellen hekin ovat tulossa postista. Viimein päädyn tielle joka on ruuhkasta aivan tukossa ja järkeilen että sen täytyy olla yksi seudun harvoista pääteistä. Jonkun matkaa käveltyäni huomaan kyltin "Construction Area! Safety helmets! Safety boots!". Kyllä, täällä minä sompailin tunteja sitten! Jossain vaiheessa ohitan tutun mainoskyltin joka näyttää jostain syystä väärään suuntaan. Jeps, olin mennyt kapeilla ja mutkaisilla kujilla suunnista sen verran sekaisin että väärään suuntaanhan tässä kuljettiin! Kun nyt kerran näin pääsi käymään niin kävinpä sitten vielä nappaamassa kuvan niistä kirkon torneista:

On ne komeat. Täyskäännös ja kotia kohti. Vähän matkan päässä ne aasialaiset pojat kävelivät taas minua vastaan ja heidän ilmeensä oli kyllä näkemisen arvoinen. Muutaman kilometrin hoiputtuani olin jälleen Tescon luona. Kipitin sisään, ostin oluen ja siiderin ja suuntasin kotia. Lidlin ja minun tiet eivät tällä kertaa kohdanneet, ehkä vielä jonakin päivänä...

lopullinen reitti - n. 16,5km + kahteen kertaan kuljetut osuudet = n. 21km